Vaikka tekoäly osaa jo jossain määrin oikolukea tekstejä, ihminen kielentarkistajana vie vielä kirkkaasti voiton. Tekoäly pystyy korjaamaan oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä, mutta ihmisaivot kykenevät sellaiseen, mihin tekoäly ei pysty. Mitä pidemmästä tai vaikeammasta tekstistä on kysymys, sitä tärkeämpää on, että kielentarkistaja on ihminen, ei kielimalli.
Tekstin merkitys
Tekoäly ei voi tietää eikä edes välitä siitä, mitä kirjoittaja haluaa sanoa. Varsinkin silloin, jos teksti on monitulkintainen, se saattaa muuttaa merkityksen vääräksi. Tekoäly saattaa tunnistaa esimerkiksi sen, että lause ei ole kieliopillisesti oikein kirjoitettu, ja se ryhtyy tekemään työtä käskettyä eli korjaamaan virhettä. Kuitenkin se voi pelkän virheen korjaamisen sijaan kirjoittaa koko lauseen kokonaan uudestaan, jolloin parhaimmillaan lopputulos onkin virheetön sekä selvästi parempi ja sujuvampi. Pahimmillaan tekoäly poistaa olennaista sisältöä, pitkästä tekstistä jopa kokonaisia lauseita tai virkkeitä, lisää omiaan tai muotoilee tekstiä uudelleen niin, että merkitys ei ole enää sama kuin se alun perin oli. Jos tekoäly kirjoittaa paljon tekstiä uusiksi, myös kirjoittajan oma tyyli on vaarassa kadota.
Tekoäly ei osaa kyseenalaistaa tekstin ristiriitaisuuksia, saati omia virheitään. Se ei varmista, että on ymmärtänyt oikein, eikä se kirjoita varauksia tai vaihtoehtoja kommentteihin. Jos se ei jotain tiedä, se keksii.
Tekstiä tarkistaessani minulle kaikkein tärkeintä on, että tekstin merkitys on oikea. Jos en ole varma jonkin kohdan merkityksestä, en koskaan ryhdy arvailemaan, mitä kirjoittaja on mahtanut tarkoittaa. Ihmisenä minulla on kyky kyseenalaistaa, kysyä ja esittää erimerkityksisiä vaihtoehtoja. Kirjoitan paljon kommentteja tekstiin. En epäröi kysellä tyhmiä, koska en ole erikoisalojen asiantuntija.
Tyyli, sävy, kirjoittajan ääni
Moni tunnistaa tekoälyn tuotokset: kuvat, mainokset ja myös tekstin. Kielentarkistajana pyrin aina säilyttämään kirjoittajan tyylin ja muokkaamaan tekstiä niin, että siinä kuuluu kirjoittajan oma ääni. Tunnistan tekstin sävyjä, osaan ottaa huomioon tekstilajin ja kohderyhmän. Tekoäly ei ymmärrä sävyjä eikä vivahteita.
Tekoäly ei ole suomen kielen asiantuntija
Tekoäly ei tunne suomen kieltä. Se ei osaa morfologiaa eli muoto-oppia eikä syntaksia eli lauseoppia, saati semantiikkaa ja pragmatiikkaa eli merkityksiä ja kielen tilannesidonnaista käyttöä. Sillä voi olla jopa oikeaan osuvaa knoppitietoa yksittäisistä sanoista, mutta se ei aina huomaa edes sitä, jos jokin sana on taivutettu väärin. Se ei myöskään tiedä, miksi jokin muoto on oikein tai väärin, ja kun se ei tiedä, se arvaa ja keksii.
Olen saanut tekoälyltä täysin paikkansa pitämättömiä vastauksia, kun olen testannut sitä kysymällä mm. sanavartaloista ja astevaihtelusta.
Tekoäly ei ole yhteistyökumppani
Ymmärrän kielenhuoltotyöni kirjoittajan ja kielentarkistajan yhteistyöksi. Vaikka teksti ei kulkisi edestakaisin, työtapani on keskusteleva. Kommentoin tekstiä, perustelen korjauksia, ehdotan vaihtoehtoisia korjauksia ja esitän kysymyksiä. Tekoäly muokkaa mekaanisesti eikä kysele. Se ei perustele korjauksia, eikä sitä kiinnosta, onko se ymmärtänyt oikein. Se näkee vain sen, mitä tekstissä on, eikä sitä, mitä siinä ehkä pitäisi olla. Ihmisenä osaan kysyä ja kyseenalaistaa.
Kirjoittajan kannattaa käydä teksti läpi kielentarkistuksen jälkeen. Keskusteleva työtapa on esimerkiksi sitä, että kirjoitan erityisen vaikeisiin tai monitulkintaisiin kohtiin kommentteja, jotta kirjoittaja osaa kiinnittää huomionsa sellaiseen kohtaan ja viimeistellä tekstin niin, että merkitys on varmasti se, mikä sen pitikin olla. Jos kielentarkistuksen on tehnyt tekoäly, kirjoittajan täytyy olla hyvin tarkkana, jotta hän huomaa, jos tekoäly on korjannut väärin, jättänyt jotain olennaista pois tai vaikka sepittänyt tekstin joukkoon keksittyä sisältöä.