Hyvää Michael Agricolan ja suomen kielen päivää!
Luet Kielentarkistus Ellipsin uunituoreen kieliblogin, Kielimyllyn, ensimmäisiä rivejä. Pysy kuulolla – tarinaa tulee vähintään kuukausittain: asiaa kielestä, kielen ilmiöistä, kielen käytöstä, kielenhuollosta. Juttua asian ytimestä ja vähän etäämpää. Asian ytimen on tarkoitus olla kielenhuoltoa: tarinaa huolitellusta yleiskielestä ja sen normeista sekä välillä myös vinkkejä oikolukuun ja tekstin parantamiseen. Ytimen ympäriltä saattaa olla tulossa yhtä ja toista kieltä käsittelevää huomiota ja ällistelyä. Mausteeksi, jos ei muuten.
Kieli kuuluu kaikille, ja Kielimyllyssä pyrkimys on kirjoittaa kielestä mahdollisimman yleistajuisesti. Blogi ei pyri olemaan kielitieteellinen eikä turhan teoreettinen, vaan se on suunnattu kenelle tahansa kielestä kiinnostuneelle. Aiheita pohdiskellaan kielen käytön ja käyttäjän näkökulmasta, tarkoituksellisen kansantajuisesti. Niinpä kielitieteellisen linssin läpi katsova saattaa jopa tuhahtaa, että blogissa vedetään välillä vähän mutkia suoriksi. Näin saattaa välillä käydäkin: yksinkertaistaminen on Kielimyllyssä ihan tahallista ja tietoista.
Tavoitteeni on, että blogitekstit ovat mahdollisimman helposti lähestyttäviä. Kielestä kirjoittava ei kuitenkaan pärjää kokonaan ilman käsitteitä ja termejä. Aivan peruskäsitteet ja termit lienevät useimmille tuttuja, mutta muut termit Kielimyllyssä jauhetaan hienoiksi: ne selitetään ja valaistaan esimerkein. Jos ei kouluvuosien jälkeen ole tarvinnut kielioppeja, ovat monet kielisanat saattaneet unohtua.
Tervetuloa Kielimyllyyn!
Tervetuloa! Suomen kielestä kirjoittamista ei koskaan ole liikaa.Tällaista melodista kieltä ei muualta tapaa, varsinkaan jos on kyse tavallisen puhutun kielen kulusta eikä sovittujen symbolien ”rukousnauhoista”, joita ns. virkamiessuomi edustaa. Ja jota ei tahdo ymmärtää, kun puhuttuun tavalliseen kieleen sujautetaan aina saman sananmerkityksen eri versioita vapaasti. Onneksi meillä on esillä myös rikkaiden ilmaisujen taitajia, kuten Heli Laaksonen tai Tuomas Kyrö, joiden juttuja kuuntelee vaikka syömättä viikon. Ihana suomen kieli!
Joskus saattaa tuntua siltä, että virkakieli on varsinainen murheenkryyni, mutta sen parantamiseksi tehdään silti paljon työtä Kotimaisten kielten keskuksessa ja virastoissa. Virkakielen kuuluu olla asiallista: silti sen pitäisi olla myös selkeää ja ymmärrettävää.
Kaunokirjallisuus ja puhekieli ovatkin eri kielimuotoja, eikä niitä säädellä normeilla. Murteista puhumattakaan! On ilo kuunnella puhuvaa kirjailijaa. Monenlaisen kaunokirjallisuuden lukemisesta hyötyy myös asiatekstin kirjoittaja: kirjallisuudesta voi saada omaankin kielenkäyttöön uusia rakennuspalikoita, vaikkei runoja tai romaaneja kirjoittaisikaan. Asiatekstiinkin voi ujuttaa jopa runollisia ilmaisuja ilman, että uskottavuus katoaa.