Minulta on kysytty:
Onhan niin, että on väärin sanoa tuoksua tai maistua hyvälle? Eikö ainoa oikea muoto olekin tuoksua tai maistua hyvältä?
Ymmärrän kysyjän tuskan. Itsellenikin on aina ollut luontevaa käyttää pelkästään hyvältä-muotoa (ablatiivia) tällaisissa ilmauksissa: keväinen maa tuoksuu mudalta, aamulla kahvi maistuu parhaalta.
Aistihavaintoverbien yhteydessä on kuitenkin yhtä oikein käyttää hyvälle-muotoa (allatiivia): Keväinen maa tuoksuu mudalle. Aamulla kahvi maistuu parhaalle. Pukukopissa haisi hielle. Tuoksua, haista, maistua, näyttää, tuntua – näiden kanssa on norminmukaista eli oikein käyttää kumpaa sijamuotoa tahansa.
Jos käyttää allatiivia mudalle, parhaalle, hielle, monitulkintaisuudelta ei voi aina välttyä. Jos soijapihvit maistuvat porsaalle, kuka niitä syö? Jos kissa näytti koiralle, oliko kissa koiran näköinen vai kertoiko se koiralle, kuka täällä määrää? Tahaton väärinymmärtäminen lienee kuitenkin melko harvinaista. Useimmiten lukija tai kuulija helposti tajuaa, mistä on kyse.
Kokonaan eri asia on, että kysyjälle olisi voinut vastata: ”Mikään, mitä sanot, ei ole ’väärin’ tai ’oikein’. Puhekieli ei ole normitettua.”
Minulta sinulle – hyvältä hyvälle
Ablatiivi ja allatiivi ovat molemmat paikallissijoja, tarkemmin sanottuna suuntasijoja. Ablatiivi on erosija, allatiivi tulosija.
- Saat kirjan minulta.
- Annan kirjan sinulle.
On selvää, että nämä lauseet eivät ole täysin samamerkityksisiä. Kumpikin silti kertoo kirjan näkökulmasta ihan samanlaisesta tapahtumasta: kirja siirtyy minulta sinulle. Lauseissa on eri verbit, mutta myös sijamuodoilla on eri merkitys. Kirjan kannalta ensimmäisen lauseen paikallissijainen sana kertoo sen, mistä kirja on lähtöisin: minulta, toisessa sen, mihin kirja päätyy: sinulle.
Entä seuraavat lauseet? Toisessa on erosija, toisessa tulosija, silti merkitys on sama – vai onko se?
- Kahvi tuoksuu hyvältä.
- Kahvi tuoksuu hyvälle.
Mitä näissä lauseissa sanotaan tuoksusta? Onko tuoksun asema näissä eri? Mikä on lauseiden merkitys? Monen mielestä lauseet lienevät merkitykseltään lähes tai täysin identtisiä, tarkoittavat samaa. Mutta ovatko ne myös sävyltään aivan yksi yhteen samanlaisia? Onko ”hyvä” ensimmäisessä lauseessa vielä lähtökuopissaan, toisessa lauseessa päätepisteessä: hyvältä–hyvälle? Korostaako erosija, ablatiivi hyvältä kahvin ominaisuutta ja tuoksun alkuperää ja tulosija, allatiivi hyvälle kokijan aistimusta? Näetkö näiden merkityksessä minkäänlaista eroa? Käytätkö itse molempia sijamuotoja vai onko jompikumpi sinulle ainoa oikea?
Niin tai näin, kumpikin on edelleen norminmukainen, ihan yhtä oikein.