Yhdyssanat ja muut oikeinkirjoitusasiat, välimerkit, muotojen yhdenmukaisuus, lauseenvastikkeet ja muut lauserakenteet… On iso joukko asioita, joita kielityötä tekevä kohtaa päivittäin työssään mutta joita ei tarvitse erikseen mistään tarkistella. Ne ovat tuttuja, ja niiden kuuluu olla tuttuja. Niiden pitää tulla selkärangasta.
Kielentarkistajan työ on silti paljon muutakin kuin sellaisia lähes automaattisia toimintoja kuin edellä mainittua oikeinkirjoitusvirheiden korjaamista ja vastaavaa muokkaamista, joka sekin on tietysti tärkeä osa työtä. Kielivirheiden ja kömmähdysten korjaamisen ohessa työ on paljolti tutustumista uusiin asioihin, monenlaisiin erikoisaloihin, lukemista, ymmärtämistä, oppimista ja usein myös uudelleen kirjoittamista. Jos ei yhtään ymmärrä lukemaansa, on vaikeaa tarvittaessa selkeyttää kieltä, keventää lauserakennetta, muokata tekstiä yleistajuisemmaksi.
Kauttani on kulkenut tekstejä laajasti eri aloilta. Olen lukenut siitä, mitä kaikkea moottoritien rakentamiseen kuuluu, myös niistä suomalaisen näkökulmasta erikoisista tavoista, joita voi olla eri kulttuureista työmaalle tulleilla työntekijöillä. Olen saanut tietoa jään murtamisen tekniikoista ja hinaajien eri tehtävistä. Olen oppinut, että veriryhmä voi olla jotain muutakin kuin ABO tai Rh. Olen lukenut konkreettisia esimerkkejä siitä, miten Lean-ajattelu tehostaa työtä ja pienentää kustannuksia. Lukemattomat kerrat olen selaillut Finlex-lakisivustoa tietoa etsiessäni. Olen saanut lukea siitä ja tästä ja etsinyt selventävää tietoa tuosta.
Google-hakuhistoriani on niin kirjavaa, ettei siitä luultavasti voi tehdä minkäänlaisia päätelmiä siitä, mitä teen työkseni tai mistä olen kiinnostunut. Jos Googlelta kysyy, olen luultavasti kiinnostunut ihan kaikista asioista maan ja taivaan väliltä ja joskus kauempaakin ja teen työkseni ja harrastan kaikkea mahdollista kuviteltavissa olevaa. Ja ihan varmaan vielä jotain täysin pähkähulluakin.
Yhteistyössä kirjoittajan kanssa
Olen tarkistanut hyvin moninaisia tekstejä: terveystiedettä, maanrakennusta, kemian tekniikkaa, lääketiedettä, maanpuolustusta, teatteria, tanssitaidetta, arkkitehtuuria, yrittäjyyttä, johtamisoppeja, puunjalostusta, oikeustiedettä, eläinsuojelua, kuntoutusta, osuuskuntatoimintaa, brändityötä, työhyvinvointia, kuvataidetta, kiinteistönhoitoa, korjausrakentamista, sosiaalityötä, kotitaloustiedettä, laivakonetekniikkaa, aurinkovoimaa, lastensuojelua, perhevalmennusta, jalkapalloa, merenkulkua… En voisi mitenkään olla kaikkien näiden ja monien muiden erikoisalojen asiantuntija. Kielentarkistajana tunnen kielen rakenteen ja normit, ja oman erikoisalansa asiantuntija on tarkistettavana olevan tekstin kirjoittaja itse.
Vaikka työ etenee lähes poikkeuksetta siten, että kirjoittaja lähettää tekstin, minä kielentarkistajana teen siihen korjauksia ja lähetän tarkistetun tekstin takaisin, niin kielentarkistustyön luonnetta kuvaa parhaiten sana yhteistyö. Erikoisalan tekstin kielentarkistus on kielen tuntijan ja erikoisalan tuntijan yhteistyötä. Tekstiä julkaiseva oman alansa asiantuntija etsiikin kielentarkistajaksi kielen asiantuntijan, ei toista oman alansa asiantuntijaa – ellei tämä sitten satu samalla olemaan myös kielen ammattilainen.
Kielentarkistajana pidän aina tärkeimpänä kirjoittajaa ja hänen tekstiään: Teksti ei ole minun vaan kirjoittajan. En voi muuttaa sitä toiseksi. En voi ottaa sitä riskiä, että korjaukseni jälkeen merkitys muuttuu. En voi tehdä korjauksia suoraan tekstiin, jos en ymmärrä, mitä siinä on sanottu tai jos en voi olla varma, että olen ymmärtänyt oikein. Aika ajoin eteen tulee tilanteita, että en ymmärrä jotakin kohtaa, mutta silloinkaan en jätä kirjoittajaa oman onnensa nojaan. Kirjoitan tekstikommenttiin yhden tai useamman ehdotuksen sen mukaan, miten olen asian ymmärtänyt. Jos en tiedä, kirjoitan ehdotuksia ja vaihtoehtoja. Tarkoittaako tämä ehkä tätä tai tätä, onkohan tässä ehkä haluttu sanoa näin?
Ei ole tavatonta, että hankalaan kohtaan pysähdyttyäni päätän nousta hetkeksi työpöydän äärestä ja suunnata ulos. Jos on loppukesä, kuten nyt kun tätä kirjoitan, saatan käydä keräämässä pensaasta kourallisen marjoja jogurttiin tai pihan perältä pussillisen nokkosensiemeniä kuivatettavaksi. Mieli työstää samalla asioita itsekseen ihan huomaamattani, ja kun taas palaan tietokoneelle ja avaan tiedoston, vaikea tekstinkohtakin ehkä aukeaa.
Kirjoittaja tuntee asiansa, kielentarkistaja kielen
Kun tarkistan erikoisalan tekstiä, en voi väittää tuntevani sen asiasisältöä paremmin kuin kirjoittaja itse, vaan luotan siihen, että kirjoittaja tuntee oman asiansa. Minun täytyy sen sijaan tuntea kielen koukerot, yleiskielen normit, kielioppi ja rakenteet. Tiedän, millä muodolla, sanalla tai ilmauksella voi yleiskielessä ilmaista mitäkin asiaa. Tunnen myös sen, millaiset lauserakenteet ovat yleensä lukijalle hankalia, ja huomaan, jos jokin kohta on monitulkintainen ja siksi selvennettävä. Luen, etsin tietoa, luen lisää, ymmärrän, opin, korjaan, kirjoitan ja puolestani opastan.
Kirjoittaja avaa tiedoston, jossa korjaukset ja kommentit ovat näkyvissä, ja viimeistelee tekstinsä valmiiksi.